Viikonloppuna pennut muuttivat olohuoneeseen isompaan pentuaitaukseen. Annoimme myös luvan lapsien kutsua kavereitaan katsomaan pentuja. Toivon, että kyläilijöitä riittää sillä seuraavat viikot pentujen elämässä ovat sosiaalistumisen kannalta tärkeitä.

Nyt kun pennut ovat täyttäneet 3 viikkoa ne selvästi jo kuulevat. Pentulaatikkoon syntyy vipinää kun huoneeseen saapuu joku. Nyt pentuhuoneen ovea on pidetty auki koko päivän ja Venni näyttää tykkäävän siitä että saa tarkkailla pentulaatikon elämään eteisen käytävältä. Perheen muut koirat eivät vielä ole saaneet Venniltä lupaa käydä katsomassa pentuja. Kärppänä Venni ilmaantuu pentuhuoneen oven eteen kun Tinja tai Pipsa yrittävät käydä katsomasa pentuhuoneessa. Muutaman kerran Tinja on käynyt haistelemassa pentuhuoneessa ruokakuppeja muttei ole viitsinyt vilkaistakaan pentuja.

Pennut painavat nyt 3 viiikon iässä 592 g – 670 g. Kaikkien painonkehitys on ollut tasaista, joten punnitseminen muutaman kerran viikossa taitaa riittää jatkossa. Pentuja on totuteltu jauhelihaa syöttämällä lisäruokaan mutta sitä ei tosiaankaan ole kovinkaan paljon pentujen suuhun uponnut. Syöttämisessä tarvitaan tosiaan kärsivällisyyttä sillä viidestä pennusta yksi saattaa olla kiinnostunut ruuasta samalla kun neljä muuta muuten vain pyörivät ympärillä sotkemassa itseään ruokaa.

Pennut ovat selvästi kehittyneet tällä viikolla. Pystyssä pysytään jo melkoisen hyvin. Peruuttaminen ja eteenpäin ryntäiily on ilmeisen hauskaa. Myös kavereiden korvien pureskelu ja painiminen on kovassa huudossa. Pentulaatikosta kuuluu myös jos jonkinlaista ääntä: murinaa (sen osaa jo melkein kaikki pennut), myös haukuntaa on muutama pentu testannut. Pentulaatikon toisessa päässä oleva sanomalehti on myös ollut kovassa käytössä. Venni ei enää korjaa pentujen pissalätäköitä ja kakkakiehkuroita joten laatikon sanomalehtiä ja alustoja on saanut olla vaihtamassa muutaman kerran päivässä. Mikolla oli hauskaa kun hän yhtenä päivänä raportoi minulle puhelimitse pentujen vessatouhuja. Hänestä oli kauhean hauskaa kun pennut pissasivat paperille ja sen jälkeen vahingossa kaatuivat pissojen päälle (miten se voi olla hauskaa 7 vuotiaasta;) No saatuaan naurunsa naurettua hän oli hyvin huolissaan siitä aionko minä pestä koirat kun tulen töistä. Kieltämättä tekisi mieli pestä pennut vaikka joka päivä. Olen kuitenkin pessyt pennut vasta kerran. Tästäkään toimenpiteestä pennut eivät olleet kovinkaan peloissaan. Föönin puhaltaessa Venni makoili vieressä turvana. Venni itse rakastaa föönin lämmintä puhallusta.

Pennut ovat nyt 2 viikkoisia ja hiukan jo näyttää siltä että jokunen haluaisi nousta pystyyn. Vielä se ei kuitenkaan onnistu mutta yritystä on jo.

Leikkasimme alkuviikosta kynnet. Tähän toimenpiteeseen piti vähän psyykata itseä sillä ne pentujen kynnet ovat vielä  todella pikkuruiset, mutta pitkät! Tuskanhiki pukkasi muutaman kerran pintaan kun luulin jo leikanneeni lian paljon. Päätin kuitenkin ottaa periaatteella vähän ja usein, jotten leikkaisi liian paljon.

Matolääkettä pennut pääsivat maistamaan 2,5 viikon ikäisinä. Matolääkken anto on helppo toimenpide kynkien leikkuuseen verrattuna;) Loppuviikosta jo useampi pennuista nousi huojuville jaloilleen. Vennin tullessa pentulaatikkoon, pentujen etenemistyyli muistuttaa haavoittuneita sotamiehiä.

Tässä äidin pennut laatikossa

Kaikkien pentujen silmät ovat auenneet: ensimmäisenä maailmaa ehtivät ihmettelemään pesueen tytöt, kaikilla tytöillä silmät olivat auki 14.2. Pojat avasivat silmänsä seuraavana päivänä eli 15.2. Tasaista tahtia siis mennään..

Tässä ensimmäisenä silmänsä aukaissut merkitön tyttö

Pennut ovat suloisia mutta melko lailla samannäköisiä;) eli tunnistaminen ei onnistu tuosta noin vaan. Ja koska pentujen nimiä en ole vielä ehtinyt miettiä, pennut ovat toistaiseksi nimetty seuraavasti:

-          punainen tyttö (oikeasti väriltään punainen mutta hänellä on myös punaisella kynsilakalla merkitty häntä)

-          valkoinen tyttö (valkoista kynsilakkaa hännässä)

-          tyttö (alias merkitön tyttö)

-          punainen poika (punaisella kynsilakalla merkitty häntä alias köriläs)

-          poika (alias merkitön poika)

Pennut osaavat hienosti raahautua tissibaariin Vennin tullessa paikalle ja tämä taito on myös näkynyt pentujen painoissa  joita tarkkailemme vielä kahdesti päivässä. Luultavasti vähempikin tarkkailu riittäisi mutta kun tällä hetkellä ei ole muutakaan tekemistä;)

Venni ja pennut asustelevat edelleen “pentuhuoneessa”, joka on normaalisti työhuoneemme mutta nyt siis Vennille ja pennuille omistettu huone. Venni viihtyy hyvin pentujen kanssa yksiössään ja annamme hänen olla siellä rauhassa. Ovi on yleensä kiiinni mutta aika usein joku perheestämme käy ”vain varmistamassa” että kaikki on kunnossa ja näin siellä yleensä onkin.  Pipsa olisi kovasti kiinnostunut pentuhuoneesta ja sen hajuista mutta emme ole päästäneet häntä vielä ensivisiitille.

Pentujen tämän hetkiseen elämään kuuluu lähinnä pötköttelyä epämääräisessä muodostelmassa

tai vaihtoehtoisesti hyvässä järjestyksessä

Venni ei kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaan on ikionnellinen hoitaessaan pentuja. Pennut ovat kasvaneet tasaista tahtia, tosin jotkut vähän tuhdimman tasaista mutta tasaista kuitenkin. Yritän syöttää Venniä mahdollisimman paljon, jotta maitoa riittäisi ja kylkiluut eivät törröttäisi pikkuäidistä. Ruoka täytyy edelleen tarjoilla pentulaatikkoon sillä Venni ei suostu syömään pentulaatikon ulkopuolella.

Pennut ovat syötävän söpöjä ja on vaikeaa vastustaa "pentuhuonetta".  Onneksi pesuetta täytyy käydä tarkkailemassa muutamia kertoja päivän aikana. Myös Venni on alkanut tottua näihin tarkkailukäynteihin ja ottaa silitykset tyytyväisenä vastaan.

Lapset ovat nyt ensimmäistä kertaa saaneet ottaa pentuja hetkeksi syliin, ihan vain tunteakseen miltä pieni pentu tuntuu kädessä. Tässä Miko ja pentueen suurin poika:

Pikkupallerot ovat nyt 2 vrk:n ikäisiä. Pentulaatikossa kaikki näyttää olevan oikein hyvin: Venni on suunnattoman onnellinen kääriessään pennut suojiinsa. Pentulaatikosta Venni suostuu poistumaan ainoastaan ulkona käydessään eikä hän sinnekään vapaaehtoisesti haluaisi lähteä. Minun tehtäväkseni on jäänyt ainoastaan peitteiden vaihto, pentujen punnitus ja Vennin ruokinta. Ja sitä ruokaa meneekin hyvällä ruokahalulla, ainoastaan vedestä Venni on kieltäytynyt mutta olenkin laittanut ruuan joukkoon vettä niin paljon, että ruoka-annos muistuttaa keittoa;)

Kuvan ottaminen pennuista ilman emää on yllättävän vaikeaa, ainakin jos yritän tehdä sen ilman apua. Venniä on vaikea pitää edes hetken poissa pentujen vierestä. Mutta tässä tämänpäiväinen otos sisaruksista.

Venni synnytti tänään maanantaina 2.2.2009 suloisia villakoira pentuja: 3 tyttöä ja 2 poikaa.

Pesää Venni oli rakennellut jo maanantain vastaísenä yönä mutta oli vielä maanantai aamulla ihan rauhalllinen. Puolenpäivän aikoihin huomasin Vennin hiukan tärisevän vaikkakin muutoin koira oli edelleen levollinen. En uskonut synnytyksen olevan lähellä mutta toisin kävi...

Klo 13 syntyi narttu, paino 152 g

klo 13.10 syntyi toinen narttu, paino 138 g

klo 15.15 syntyi esimmäinen uros, paino 157 g

klo 16.45 syntyi toinen uros, paino 126 g

klo 17.00 syntyi narttu, joka lensi enkelityttönä koirien taivaaseen :(

klo 17.15 syntyi kolmas nartttu, paino 151 g

Synnytys sujui hienosti Vennin osalta ja tällä hetkellä pentulaatikosta kuuluu tyytyväinen tuhina. Itse olen vieläkin vähän ihmeissäni tästä elämän ihmeestä. Toivon kuitenkin että kaikki sujuu jatkossakin hyvin!