Kohta on luopumisen hetki edessä. Kaikille pennuille on ihanat kodit odottamassa mutta on se niin haikeaa ja surullista kuitenkin. 

Tässä pentujen aamutohinaa 24.3.2009:  

http://www.youtube.com/watch?v=KjvecFF2Hy4

Ja tiedättekö mikä on ihanaa: se kun voi painaa kasvonsa pentulauman pehmeyteen  Ja se pennun tuoksu, se on jotenkin niin ihanan merkillinen...

Pennut on ihan villejä ja vallattamia;) mutta valtavan suloisia ja ihania.

Katsokaa vaikka: http://www.youtube.com/watch?v=R2RTJqe8LN0

Joni miettii ensi viikkoa ja sitä kun pennut lähtevät: hänelle kuulema tulee ihan itku, eikä se kaukana ole minultakaan :(

Sitä meillä riittää nyt! Pennut ovat aivan vastuttamattoman suloisia ja ihanan toimeliaita. Nyt hännät viuhuvat ja käpälät heiluvat kun joku meistä ihmisistä saapuu pentuaitauksen luokse. Pennut ovat päivä päivältä rohkeampia tutkimaan olohuonetta "vapaaksi päästyään" ja katseet seuraavat tarkkaavaisesti ihmisten liikkeitä. Ja aina kun on mahdollisuus niin pennut tunkevat innoissaan syliin.

Kaikilla pennuilla on maitohampaita puhjennut ja sehän kutittaaa ikeäniä. Enää ei voi antaa sormea natusteltavaksi sillä pienet valkoiset piikit tunkeutuvat inhottavasti ihoon. Olen antanut pennuille puruluita ison kasan mutta Venni raahaa kaikki pentulaatikkoon tuodut puruluut itselleen ja "kavereilleen" eli muille aikuisille koirille. Toisaalta kerran Venni kävi tuomassa armollisesti yhden melkein loppuun syödyn kenkä-puruluun takaisin pentulaatikkoon. Reilu äiti ;)

Pennut saavat lisäruokaa neljästi päivässä ja Venni imettää vielä ihan mielellään pentuja vaikkakin yleensä makoilee pentulaatikon ulkopuolella.

Tämä koiranpeti on ihan ehdoton pentujen ja Vennin suosikkipaikka.

Eilen pennut saivat ihonalle mikrosirut. Samalla otettiin näytteet polveutumismääritystä varten. Myös Venniltä otettiin polveutumismääritys. Pikkupennut selviytyivät toimenpiteistä hengissä mutta kyllä niistä pienistä ääntä lähtee!

Myös pentueilmoitus täytettiin ja viralliset nimet on nyt sitten päätetty.

Tytöt ovat nimeltään Trucker's Honey Honey (punainen narttu), Trucker's Hey Jude ja Trucker's Hurricane. Pojat ovat nimeltään Trucker's Head Over Heels ja  Trucker's Here I Go Again

Tällaisessa kanahäkissä nämä suloiset pennut nyt sitten asuvat;) Kovasti pennut haluaisivat viettää hereilläolo aikansa pentuaitauksen ulkopuolella mutta onneksi aitaus on sen verran iso että sielläkin riittää tilaa painimiselle. Tänään pentujen valokuvauksesta ei tullut mitään kun kaikki pennut liikkuivat sen verran vikkelään että kameralle tallentui epämääräisiä vanupalloja.

Sunnuntaina trimmasimme pennut ensimmäistä kertaa. Ja tosiaan, se oli myös ensimmäinen kerta meille eli emme ole ennen joutuneet trimmaamaan tämänikäisiä villakoiria. Heti alkumetreillä huomasimme että homma oli helppoa mutta välineet väärät. Oma trimmerimme on hyvin palvellut aikuisen koiran trimmaamisessa mutta tämän kokoisiin tassuihin ja kuonoon olisi tarvittu kolme kertaa kapeampi trimmerin terä. No koska kaikki pennut käyttäytyivät odottamattoman rauhallisesti saimme mielestämme kohtuullisen hyvää jälkeä aikaiseksi, ottaen huomioon minkä kokoisella trimmerillä jouduimme trimmaamaan. Kyllä harmitti etten ole saanut aikaiseksi ostaa uutta trimmeriä tassuterällä. Venni seurasi toimenpidettä aivan meidän vierellä muttei ollut huolestunut pentujen vikistessä toimenpiteen aikana. Hän varmaankin tiesi kokemuksesta että se on vain näyttelemistä!

Tässä 5 söpöä koiranpentua:

Punainen tyttö

Valkoinen tyttö

merkitön poika (lapset kutsuvat Han Soloksi)

Isompi poika (lapset kutsuvat Herneeksi;)

Pikku tyttö (ja erittäin tempperamenttinen)

Viikonloppuna pennut muuttivat olohuoneeseen isompaan pentuaitaukseen. Annoimme myös luvan lapsien kutsua kavereitaan katsomaan pentuja. Toivon, että kyläilijöitä riittää sillä seuraavat viikot pentujen elämässä ovat sosiaalistumisen kannalta tärkeitä.

Nyt kun pennut ovat täyttäneet 3 viikkoa ne selvästi jo kuulevat. Pentulaatikkoon syntyy vipinää kun huoneeseen saapuu joku. Nyt pentuhuoneen ovea on pidetty auki koko päivän ja Venni näyttää tykkäävän siitä että saa tarkkailla pentulaatikon elämään eteisen käytävältä. Perheen muut koirat eivät vielä ole saaneet Venniltä lupaa käydä katsomassa pentuja. Kärppänä Venni ilmaantuu pentuhuoneen oven eteen kun Tinja tai Pipsa yrittävät käydä katsomasa pentuhuoneessa. Muutaman kerran Tinja on käynyt haistelemassa pentuhuoneessa ruokakuppeja muttei ole viitsinyt vilkaistakaan pentuja.

Pennut painavat nyt 3 viiikon iässä 592 g – 670 g. Kaikkien painonkehitys on ollut tasaista, joten punnitseminen muutaman kerran viikossa taitaa riittää jatkossa. Pentuja on totuteltu jauhelihaa syöttämällä lisäruokaan mutta sitä ei tosiaankaan ole kovinkaan paljon pentujen suuhun uponnut. Syöttämisessä tarvitaan tosiaan kärsivällisyyttä sillä viidestä pennusta yksi saattaa olla kiinnostunut ruuasta samalla kun neljä muuta muuten vain pyörivät ympärillä sotkemassa itseään ruokaa.

Pennut ovat selvästi kehittyneet tällä viikolla. Pystyssä pysytään jo melkoisen hyvin. Peruuttaminen ja eteenpäin ryntäiily on ilmeisen hauskaa. Myös kavereiden korvien pureskelu ja painiminen on kovassa huudossa. Pentulaatikosta kuuluu myös jos jonkinlaista ääntä: murinaa (sen osaa jo melkein kaikki pennut), myös haukuntaa on muutama pentu testannut. Pentulaatikon toisessa päässä oleva sanomalehti on myös ollut kovassa käytössä. Venni ei enää korjaa pentujen pissalätäköitä ja kakkakiehkuroita joten laatikon sanomalehtiä ja alustoja on saanut olla vaihtamassa muutaman kerran päivässä. Mikolla oli hauskaa kun hän yhtenä päivänä raportoi minulle puhelimitse pentujen vessatouhuja. Hänestä oli kauhean hauskaa kun pennut pissasivat paperille ja sen jälkeen vahingossa kaatuivat pissojen päälle (miten se voi olla hauskaa 7 vuotiaasta;) No saatuaan naurunsa naurettua hän oli hyvin huolissaan siitä aionko minä pestä koirat kun tulen töistä. Kieltämättä tekisi mieli pestä pennut vaikka joka päivä. Olen kuitenkin pessyt pennut vasta kerran. Tästäkään toimenpiteestä pennut eivät olleet kovinkaan peloissaan. Föönin puhaltaessa Venni makoili vieressä turvana. Venni itse rakastaa föönin lämmintä puhallusta.

Pennut ovat nyt 2 viikkoisia ja hiukan jo näyttää siltä että jokunen haluaisi nousta pystyyn. Vielä se ei kuitenkaan onnistu mutta yritystä on jo.

Leikkasimme alkuviikosta kynnet. Tähän toimenpiteeseen piti vähän psyykata itseä sillä ne pentujen kynnet ovat vielä  todella pikkuruiset, mutta pitkät! Tuskanhiki pukkasi muutaman kerran pintaan kun luulin jo leikanneeni lian paljon. Päätin kuitenkin ottaa periaatteella vähän ja usein, jotten leikkaisi liian paljon.

Matolääkettä pennut pääsivat maistamaan 2,5 viikon ikäisinä. Matolääkken anto on helppo toimenpide kynkien leikkuuseen verrattuna;) Loppuviikosta jo useampi pennuista nousi huojuville jaloilleen. Vennin tullessa pentulaatikkoon, pentujen etenemistyyli muistuttaa haavoittuneita sotamiehiä.

Tässä äidin pennut laatikossa

Kaikkien pentujen silmät ovat auenneet: ensimmäisenä maailmaa ehtivät ihmettelemään pesueen tytöt, kaikilla tytöillä silmät olivat auki 14.2. Pojat avasivat silmänsä seuraavana päivänä eli 15.2. Tasaista tahtia siis mennään..

Tässä ensimmäisenä silmänsä aukaissut merkitön tyttö